Asiakaskokemus Kuntokompassi: Tiina Vaattovaara 42v. – Jalka nousee korkeammalle ja jaksan taas yhtä aikaa laulaa ja riehua!

Kuntokompassi kokemuksia: Jo se, että joku kysyy kerran viikossa “mitä sinulle kuuluu”, on yllättävän iso juttu. Kun tehdään viikkoraportti aina viikon päätteeksi, miettii ensin itse, miten viikko meni ja miksi se meni niin kuin meni.

Katso videolta Tiinan kokemustarina PT-valmennuksestaan.

Hei,

Olen Tiina, 42-vuotias Oululainen muusikko ja musiikinopettaja.

Miksi halusit aloittaa PT-valmennuksen Kuntokompassilla?

Olin pitkään halunnut saada elintapoja terveempään suuntaan. Esimerkiksi syömisessä oli havaittavissa sellaisia aika epäterveitä piirteitä. Jos oli stressiä tai hankalia tunteita, yritin tasapainottaa niitä syömisellä. Toisaalta jos tapahtui jotain iloista – söin palkinnoksi jotain hyvää.

Viime kesänä tuntui, että tilanne oli korostunut entisestään. Tuli sellainen olo, että nyt tähän pitää saada aikaan muutos. Kun näin Kuntokompassin mainoksen somessa, ajattelin, että tämä on viimeinen oljenkorsi.

Toinen tärkeä syy oli, että kuntosali on ollut minulle vieras ympäristö. Minua kuitenkin kiinnosti aloittaa saliharjoittelu. En vaan tiennyt, mitä siellä pitäisi tehdä. 

Halusin, että joku näyttää minulle kädestä pitäen: tälleen, tästä vivusta painat ja teet näin.

Mitä hyötyjä valmennus on tuonut?

Käyn kuntosalilla nykyään kaksi kertaa viikossa. Teen sen mielelläni, ainakin melkein joka kerta ;)

Syön myös nykyään  terveellisemmin. Itselleni tärkeä asia oli kuitenkin se, että herkutteluakin saa olla olemassa.

Kuva: Tiinan ruokasuhde on muuttunut valmennuksen aikana omaa vointia tukevaksi.

Olennaista oli alusta alkaen, että söisin enimmäkseen järkevästi. En halunnut ruoka-asioihin liian mustavalkoista suhdetta, vaan että siihen mahtuu elämääkin. Herkuttelukin on osa elämää, mutta enää se ei ala hallitsemaan sitä. Enkä käytä sitä mihinkään muuhun – se on vain sitä,  että

välillä ihmiset voivat syödä herkkuja ja that´s it. Siihen ei liity muuta painolastia.

Konkreettisia muutoksia tästä kaikesta on toki se, että olen tällä hetkellä pienikokoisempi mutta voimakkaampi. Laulan punk-bändissä, mikä on fyysisesti raskasta.

Nyt nousee jalka korkeammalle, ja jaksan taas yhtä aikaa laulaa ja riehua.

Se on minulle tärkeää, sillä jossain vaiheessa alkoi esiintyessä vähän turhan paljon hengästyttää. Nyt tilanne on parempi.

Kuva: Parempi kunto tuntuu nykyään erityisen konkreettisesti esiintyessä.

Kuinka kauan olet ollut Kuntokompassilla?

Olen ollut Kuntokompassilla asiakkaana marraskuun alusta eli viitisen kuukautta.

Kenelle suosittelisit henkilökohtaista ohjauspalvelua?

Kenelle tahansa, joka kaipaa tukea liikkumiseen, syömiseen tai molempiin.

Tuntuu, että jo se, että joku kysyy kerran viikossa “mitä sinulle kuuluu”, on yllättävän iso juttu. Kun tehdään viikkoraportti aina viikon päätteeksi, miettii ensin itse, miten viikko meni ja miksi se meni niin kuin meni. Se, että siellä on toinen ihminen kommentoimassa ja kannustamassa eteenpäin, on ollut tärkeää.

Itseni tuntien olisin varmaan helposti jäänyt vellomaan siihen, että jos jokin viikko ei mene niin kuin alunperin olin suunnitellut. Mutta nyt katse on ollut koko ajan seuraavassa viikossa: mitä nyt tehdään, tehdäänkö muutoksia vai jatketaanko samalla tavalla. Kyllä siinä se toisen ihmisen tuki on ollut ihan todella korvaamatonta.

Mikä on ollut parasta tähän asti?

Yksi merkittävimmistä asioista Matin asiantuntemuksen liikunnan ja ravitsemuksen lisäksi on,  että hänellä on selkeästi myös psykologista silmää ohjaamisessa.

Itsekin kun olen opettaja, koen sen olevan aika olennaista tämänkaltaisissa ammateissa – että pystyy aistimaan myös sitä, mitä ohjattavan pinnan alla tapahtuu.

Minulla on ollut todella turvallinen olo koko ajan. Olen voinut luottaa siihen, että ohjaaja on minun puolellani. Se on ollut kaikkein merkityksellisintä ainakin minulle.

Kuva: Salilla on mielekästä käydä kun tietää mitä ja miten siellä harjoitella.

Sitten sellaiset yksittäiset “tähtihetket” ovat myös olleet erittäin kannustavia. Jos on ollut jokin treeni, joka tuntuu, että tämähän on ihan helppoa – joskus on sellaisiakin hetkiä :)

Muistan, kun olin lomalla ja menin sellaiseen jumppaan huvikseni. Siellä piti tehdä punnerruksia, enkä ollut tehnyt niitä pitkiin aikoihin. Tuntui mahtavalta, kun sain polviltaan tehtävät punnerrukset – 20 kappaletta aika kevyesti. Edellisellä kerralla viisi oli tehnyt tosi tiukkaa. Siinä kohtaa tuntui, että okei, tästä on vissiinkin ollut jotakin hyötyä.

Ja esimerkiksi, kun kävin muutama viikko sitten ensimmäistä kertaa juoksulenkkillä ulkona, oli mukavaa huomata, ettei tarvinnutkaan aloittaa taas alusta talven jälkeen. Pystyin heti aloittamaan oikeasti juoksemisen. Se oli yllättävän palkitsevaa.

Kuva: Matin osaavissa käsissä valmennus on tuntunut turvalliselta ja aidosti välittävältä.